ROXANE, heittäytyen Christianin ruumiin yli.
Ja nyt hän kuollut on!
CYRANO, sivulla, vetäen miekkansa. Ja minä oon kuoloon valmis. Kyynelvirrat vierii vetrehinä ja vuokseni, hän vaikk' ei itse sitä tiedä.
Rumpujen pärinää kuuluu kaukaa.
DE GUICHE, tullen vallille, tukka epäjärjestyksessä, haava otsassa,
jyrisevällä äänellä.
Ei hätää! Meikäläiset muonavarain kanssa.
Jos hetken miehemme vois seistä paikallansa,
niin vihollisten myöhä voittoa ois viedä!
ROXANE.
Kas, hänen kirjeellään on verta, kyyneleitä.
ÄÄNI, ulkoa, huutaen.
Hoi, antautukaa!
SOTURIEN ÄÄNET.
Emme!
RAGUENEAU, joka on kiivennyt vaunuihinsa, katsellen taistelua vallin ylitse. Surma uhkaa meitä!
CYRANO, Guichelle, näyttäen Roxanea.
Pois hänet viekää!
ROXANE, suudellen kirjettä, sortuneella äänellä.
Hänen… kyyneleitään, vertaan.