SISAR CLAIRE.
Vain lyhyt silmäys!
SISAR MARTHE.
Vain pieni luumu!
ÄITI MARGUERITE, ankarasti. Niin,… tän Cyranolle kerron, kun hän tänne tänään taas tulee.
SISAR CLAIRE, pelästyneenä. Ei! Hän siitä uusiin ilveisiin saa aiheen…
SISAR MARTHE. Niin, on siitä muka tietävänään, ett' oomme koketteja…
SISAR CLAIRE.
Herkuttelijoita!
ÄITI MARGUERITE, nauraen.
Ja ettei kiltteydessä teitä kukaan voita!
SISAR CLAIRE. On kymmennä jo vuonna — eikö totta? — aina hän tullut käymään täällä joka lauantaina.
ÄITI MARGUERITE. Jo kauemmankin aikaa. Siitä saakka, kuin serkkunsa, tänne luostariimme piiloutuin, maailman melun jätti, jätti kodin, suvun, ja nunnain valkopukuin joukkoon murhepuvun toi mustan, — siitä saakka hän on käynyt täällä — kuin suuri musta lintu valkoisien luona — jo kaikkiansa neljänätoista vuonna!
SISAR MARTHE. Kun hän on täällä, silloin iloisella päällä on hetken myös Roxane — hän tietää murheen poistaa.