RAGUENEAU, tulee hätäisenä, kumartaa.
Hyv' iltaa!
ROXANE, hymyillen.
Ehkä kertoisitte
Le Bret'lle huolenne täll' erää. Näkemiin!
RAGUENEAU.
Vaan, rouva, minä…
Roxane menee, häntä kuulematta, herttuan kanssa.
Ragueneau lähestyy Le Bret'tä.
III KOHTAUS
LE BRET, RAGUENEAU.
RAGUENEAU. No, kun pois hän kerran meni, lie parast' että teille kerron uutiseni, niin säästyy hän. — Juur' äsken lähdin tapaamaan ma ystäväämme. Vaan jo kaukaa nähdä saan, hän että menossa on kotoansa pois. "No, ehkä hänet vielä kiinni saada vois!" niin mietin, lähdin perään juoksemaan. Hän juuri on kadun kulmassa. Hän kääntyy. Silloin suuri puu — halko! — ikkunasta putoo korkealta … en tiedä, heitettynäkö vai sattumalta, ma lakeijan vaan nään…
LE BRET.
Ne roistot!…
RAGUENEAU. Mutt' en malta ma häntä tarkastaa, vaan riennän hengen hä'ässä luo ystävämme. Näen…
LE BRET.
Kauheata!