RAGUENEAU. Näen, häll' ett' on suuri halon lyömä haava päässä.
LE BRET.
Hän kuollut onko?
RAGUENEAU. Ei, ei. Kannan kiirehtäen mä hänet huoneeseensa, — komeroonsa. Siellä hän nyt on.
LE BRET.
Tuskia lie hällä?
RAGUENEAU. Ei! Hän vielä ei liene tajuissaan.
LE BRET.
Ja lääkäri?
RAGUENEAU. Hän sinne myös heti saatiin.
LE BRET.
Niin sun kävi, Cyrano!
… Roxanelle ei tätä ilmaistava oo!…
Niin, niin!… Ja mitä mieltä oli lääkärinne?
RAGUENEAU. Hän puhui kuumeesta, ja… luulen… aivokalvon tulehduksesta. — Jospa nähdä saisitte nyt Cyranon, niin kaiken koettaisitte hänt' auttaaksenne tekin. Hän on yksin aivan. Ah! Tulkaa, mennään sinne! Huojentaa voin vaivan — niin luulen — ensi yön jos hänen luonaan valvon. Nyt vois hän kuolla pienimmänkin liikkeen tautta.
LE BRET, johtaa Ragueneauta oikealle.
No, tulkaa! Tätä tietä! Mennään kirkon kautta!