CYRANO. Sain mä hänet lähtemään, kun sanoin: lauantain on ilta; ehkä voitte tulla tunnin päästä, mun täytyy juuri nyt pois toiseen paikkaan päästä.
ROXANE, kevyesti. Ja kun hän silloin saapuu, ei hän teitä tapaa: niin pian ette suinkaan ole täältä vapaa!
CYRANO, lempeästi.
Kenties mun ennemmin jo täytyy…
ROXANE.
Mitä varten?
Huomaa Sisar Marthen, joka pengertä pitkin kulkee ohitse; tekee hänelle pienen merkin päällään. Sanoo Cyranolle, joka on sulkenut silmänsä ja ollut hetkisen vaiti.
No, kiusottelemattako te sisar Marthen nyt päästätte?
CYRANO, vilkkaasti, avaten silmänsä.
En suinkaan!
Liiotellun iloisesti.
Sisar! Vuottakaahan!
Sisar tulee Cyranon lähelle.
Miks kauniit silmänne noin luotte alas maahan!
SISAR MARTHE, kohottaa katseensa, hymyillen.
Vaan, miten…
Nähdessään Cyranon kasvot tekee hän hämmästyneen liikkeen.
Oh! Te…
CYRANO, hiljaa, näyttäen Roxanea.
Hst! Ei mua vaivaa mikään! —
Äänekkäästi, kerskaten.
Söin lihaa eilen taas kuin protestantti ikään.
SISAR MARTHE.
Sen tiedän.
Syrjään.
Siksi kalvas on hän!
Nopeasti ja hiljaa.
Ette pientä
kai pyyntöäni hylkää: lähtekää nyt mukaan,
niin teille tarjoan ma kulhon lihalientä.
Ah, tuletteko?