MUUAN SISAR, tulee pengermälle.
De Bergerac!
V KOHTAUS
ROXANE, CYRANO ja, hetkisen, sisar MARTHE.
ROXANE, kääntymättä.
Sen tiesinhän!
Ja Roxane neuloo. Cyrano tulee hyvin kalpeana. Sisar, joka on häntä saattanut, poistuu. Cyrano astuu, lakki alas otsalle painettuna, hitaasti pengermältä, koettaen, keppiinsä nojautuen, suurella vaivalla pysyä suorana. Roxane on työhönsä syventyneenä.
Ah, kuinka vois nuo värit sijoittaa, ne että kauniit ois! Cyranolle, ystävällisesti nuhdellen. Nyt myöhästyitte kerran, serkku hyvä, vaikka ei ennen sattunut se!
CYRANO, joka on saapunut nojatuolin luokse ja istuutunut siihen, puhuu iloisella äänellä, joka on jyrkkä vastakohta hänen ulkomuodolleen. Harmillinen paikka! Oon suunniltani! Mua tulemasta esti vierailu…
ROXANE, hajamielisesti, neuloen.
Ikäväkö?
CYRANO. Eipä totisesti se hauska ollut!
ROXANE.
Vieras sentään poistui?