CYRANO.
"Jää hyvästi!, sa armain!"
ROXANE.
Te luette…
CYRANO.
"Mun kallein aarteeni…"
ROXANE, uneksien.
Tuo ääni…
CYRANO.
"Mun lempeni…"
ROXANE.
Tuo ääni…
Säpsähtäen.
Ah, ei ensi kertaa
tuo äänen sointu tänään kaiu elämääni!
Lähestyy Cyranota hiljaa, hänen huomaamattaan, asettuu
tuolin taakse, kumartuu katsomaan kirjettä. — Pimenee.
CYRANO. "Et aatteistani jäänyt koskaan hetkeksikään, mua sinust' erota ei kuolema, ei mikään, on lempen' ääretön, vain sulle rinta lyö…"
ROXANE, pannen kätensä hänen olalleen.
Te kuinka näättekään nyt lukea? On yö!
Cyrano vavahtaa, kääntyy, näkee Roxanen aivan lähellään, tekee pelästyneen liikkeen, painaa alas päänsä. Pitkä äänettömyys. Sitten, aivan pimeässä, hän sanoo hitaasti, pannen kätensä ristiin.