ROXANE. Hiljempään jo nyt sen sanotte.
CYRANO.
En, armas, sua lempinyt!
ROXANE. Ah, paljon surmasi nää neljätoista vuotta: te turhaan kärsinyt, ma kaihonnut oon suotta. Ja kirje tuo… tät' oikein tuskin ymmärtänen… sen kyyneleet on teidän…
CYRANO, ojentaen hänelle kirjeen.
Mutta veri hänen!
ROXANE. Vaan miksi katkaisitte jalon hiljaisuuden nyt, tänään?
Le Bret ja Ragueneau tulevat juosten.
VI KOHTAUS
Samat, LE BRET ja RAGUENEAU.
LE BRET.
Arvasin tuon varomattomuuden.
Hän tääll' on!
CYRANO, hymyillen ja suoristautuen.
Lempo soi!