CHRISTIAN.
Ma juoksen! Oh, nuo roistot! Sata yhtä vastaan!
Katsoo rakkaasti Roxaneen.
Vaan hän!
Katsoo kiukustuneena Valvertia.
Ja hän!… — Ei, nyt on minun ainoastaan
Lignièreä muistettava. Pelastamaan hänet!
Poistuu juosten. — De Guiche, alikreivi, markiisit, kaikki
aatelismiehet ovat menneet näyttämölle, asettuakseen siellä
oleville istuimille. Permanto on aivan täynnä. Aitioissakaan
ei ole yhtään tyhjää paikkaa.
YLEISÖ.
Hoi, alkakaa!
ERÄS PORVARI, jonka peruukki nousee ilmaan, tartuttuaan parvella olevan paashipojan onkeen. Mun peruukkini!
ILOISIA ÄÄNIÄ.
Kaljupää!…
Ha! ha! ha!… Hyvin pojat!… Tää on hauskaa, tää!
PORVARI, raivoissaan, heristäen nyrkkiään.
Hyi, senkin rakki! Vielä tämän hyvittänet!
NAURUA JA HUUTOJA, jotka alkavat äänekkäästi, mutta hiljenevät.
HA! HA! HA! ha! ha! ha!
Täydellinen hiljaisuus.
LE BRET, hämmästyneenä.
Tää äänettömyys miksi?
Muuan katsoja puhuu hänelle hiljaa.
Ah!
KATSOJA.
Arveluni käyvät yhä varmemmiksi.