ÄÄNTEN PORINAA.
Hst! — Hän on tuolla! — Ei! — On. — Nurkka-aitiossa. —
Ken? — Kardinaali. — Niinkö? — Kardinaali? — Niin!
PAASHIPOIKA.
Hyi, hitto! Ryhtyä ei nyt voi kujeisiin!…
Näyttämöltä kuuluu lyöntejä. Kaikki liikkumattomina
paikoillaan. — Odotusta.
MARKIISIN ÄÄNI, hiljaisuudessa, esiripun takaa.
Hoi, niistäkää tää kynttilä!
II MARKIISI, pistäen päänsä esiripun aukosta. Hoi, tuoli, jossa saan istua!
Tuoli lähetetään päiden ylitse, siirtämällä sitä kädestä
käteen. Markiisi katoaa näkyvistä, heitettyään
lentosuukkosia aitioihin.;
KATSOJA.
Ma vaadin hiljaisuutta!
Kolme lyöntiä. Esirippu avautuu. Kuvaelma. Markiisit istuvat näyttämön sivuilla huolettomissa asennoissa. Tausta esittää sinertävään värituntuun viritettyä ihanteellista maisemaa. Neljä pientä kristallikruunua valaisee näyttämöä. Viulut soivat hiljaa.
LE BRET, hiljaa Ragueneaulle. Nyt se alkaa. Montfleurykö?
RAGUENEAU, hänkin hiljaa.
Niin. Hän ensimmäisnä.