Ruvetaan tekemään lähtöä, Cyranon katsellessa tyytyväisenä.
Mutta yleisö pysähtyy piankin kuuntelemaan seuraavaa keskustelua,
ja lähtö keskeytyy. Aitioissa istuvat naiset, jotka jo olivat
nousseet seisomaan ja ottaneet vaippansa hartioilleen, pysähtyvät
kuuntelemaan ja istuutuvat viimein uudestaan.
LE BRET, Cyranolle.
Tää oli hassua!
TUNGETTELEVA MIES, joka on lähestynyt Cyranota. Noin Montfleuryn te pois ajoitte, mutta häll' on suuri suosijansa, Candalen herttua! Vaan ehkä teillä kanssa on suojelija?
CYRANO.
Ei!
TUNGETTELEVA. Ei ketään, joka vois suurella nimellään…?
CYRANO.
Ei!
TUNGETTELEVA.
Eikö?
CYRANO, tuskastuneesta Kaksi kertaa sen sanoin jo. En sitä kolmannesti kertaa. Käsi miekankahvassa. Ja sentään monellakaan ei niin oivallista oo suojelijaa!
TUNGETTELEVA. Mutta teidät kaupungista pois karkotetaan.
CYRANO.
Tuskin sentään teen sen matkan!