NEITOSET, aitioissa.
Baro! — Oh, taivas! — Miten sanoakaan voidaan?! —
Ah! — Oh! — Sa kuulitko? — Me häntä jumaloidaan!
CYRANO, kääntäen istuimensa aitioita kohti, sirosti. Te rakkaat kaunottaret! Kukoistakaa aina, säteilkää, olkaa meille taivaan kallein laina, ihanaks' elomme ja unelmamme luokaa, iloitkaa! — mutta meidän arvostella suokaa.
BELLEROSE.
Vaan ken suo hyvityksen meille tappioista?
CYRANO, kääntäen tuolinsa näyttämöön päin.
Se oli viisas sana. En oo kuullut toista
mä tänään.
Nousee, heittää rahakukkaron näyttämölle.
Thespiin vaippa jääköön eheäksi,
Tän ehkä tällä kertaa näätte riittäväksi.
YLEISÖ, häikäistynä.
Ah!… Oh!…
JODELET, siepaten vikkelästi rahapussin ja punniten sitä kädessään.
Te tähän hintaan saatte milloin vaan
Clorisen esityksen kesken loppumaan!
YLEISÖ.
Huu!… Huu!…
JODELET.
Niin! Huutakaa, on siitä laiha tulos!
BELLEROSE.
Nyt sali tyhjäksi!…
JODELET.
Niin! — Menkää! Kaikki ulos!