CYRANO, ilosta suunniltaan.
Ah, on kuin syleillä mun täytyis maailmoita.
Nyt, tiedän, minua ei armeijatkaan voita!
Niin sykkii suoneni kuin tyrskyt vaahtopäiset.
Ei riitä ihmiset nyt mulle…
Huutaa täyttä kurkkua.
Jättiläiset
ma taistoon vaadin.
Vähää ennen on näyttämölle, taustalle, ilmautunut näyttelijöitä
ja näyttelijättäriä ja sieltä on ruvennut kuulumaan kuiskailua:
harjoitus alkaa. Viulunsoittajat asettuvat paikoilleen.
ÄÄNI, näyttämöltä.
Hst! Hst! Täällä näytellään!
CYRANO, nauraen.
Me lähdemmekin pois!
Nousee; suuresta taustaovesta tulevat Cuigy, Brissaille, useita
upseereja, jotka tukevat aivan juopunutta Lignièreä.
CUIGY, Cyranolle.
Hoi, kuule!
CYRANO.
Mikä hätä?
CUIGY.
Sua muuan juoppolalli etsii!
CYRANO.
Enhän nää…
CUIGY.
Hän tässä on!