CYRANO, tuntien Lignièren. Lignière! Vaan enhän lainkaan tätä voi ymmärtää. Hän miksi tulee?
BRISSAILLE. Kun ei saa hän mennä kotiinsa!
CYRANO.
Miks'ei?
BRISSAILLE.
No kertokaa!
LIGNIÈRE, soperrellen ja näyttäen aivan rypistynyttä paperia. Sain kirjeen… sata miestä… Neslen portin luoksi on tullut… vaanimaan mua… pienen runon vuoksi… En kotiin muuta tietä pääse… Ehkä saan sun luokses tulla… täksi… yöksi… nukkumaan.
CYRANO. Sa sanoit: sata miestä! Hyvä: kodissasi sa nukut!
LIGNIÈRE, kauhistuen.
Mutta…
CYRANO, pelottavalla äänellä, näyttäen hänelle sytytettyä lyhtyä,
jota ovenvartia pitelee kuunnellen kummastuneena keskustelua.
Tuossa lyhty!
Lignière ottaa kiireesti lyhdyn.
Saattajasi
ma aion olla. Mars!
Upseereille.
Te, herrat, seuratkaatte,
niin todistajinani siellä olla saatte!
CUIGY.
Vaan: sata miestä!?
CYRANO.
Tänään vähempi ei riitä!