RAGUENEAU, mennen eteenpäin.
Näin se luistaa alkaa.
I LEIPURI.
Omenavanukasta!
II KEITTÄJÄ.
Kaalikääryleitä!
II LEIPURI.
Sokerikaakku!
RAGUENEAU, takan ääressä.
Ei! — Runotar, silmäs peitä;
ne täällä samentaa vois käryävä hiillos!
Eräälle leipurille, näyttäen leivoksia.
Kas, tuohon leipään tuli väärään paikkaan viillos!
Se tehdään keskelle. Niin runon säkeeseen
sesuurin keskelle mä myöskin aina teen!
Toiselle leipurille, näyttäen krokaania.
Sun krokaaniisi tuohon pitäis torni panna!
Oppipojalle, joka paistaa lintuja vartaissa.
Ja sinä siinä oot niin kovin ahkerana.
Se hyvä! Niinhän paistuu makeaksi kana.
Niin, vuoroin paistua sa aina kahden anna,
tuon suuren ja tuon pienen. Niinhän lauluissaan
Malherbe myös vuoroin eri runomittaa käyttää;
se vaihtelua tuo, ja hauskalta se näyttää!
II OPPIPOIKA, lähestyy, tuoden liinalla peitettyä tarjotinta. Kun teitä aattelin, niin tätä leipomaan ma ryhdyin…
Ottaa liinan pois; näkyy suuri leivoslyyry.
RAGUENEAU, ihastuneena.
Lyyry!
OPPIPOIKA.
Niin. Se miellyttääkö teitä?
Se torttutaikinaa on!…
RAGUENEAU, liikutettuna. Heelmäleikkeleitä on koristeina…