OPPIPOIKA.
Kielet laitoin sokerista!
RAGUENEAU, antaen hänelle rahaa.
Kas tuossa! Mene, juo mun onnekseni!
Huomaa Lisen, joka tulee.
Jätä
nyt minut! Piiloon raha! Vaimoni!
Liselle, näyttäen hänelle lyyryä.
Kas tätä,
tää eikö ole kaunis!?
LISE.
Naurettava.
Panee myymäpöydälle paperitötteröitä.
RAGUENEAU. Mutta!… — Huomaa tötteröt. Ah, tötteröitä! — Taivas! Runovihkosista oot repinyt… Niin monta herkkää neron heelmää, niin monta kaunista, niin ihanata teelmää, niin syämen syvyyksistä suoraan kummunnutta! Tää bakkantit ja Orfeuksen mieleen tuo!
LISE, kuivasti.
Niit' enkö muka saisi käyttää hyödyksemme!
Sun runoveikkos syövät täällä, mutta emme
saa muuta maksua! No, edes…
RAGUENEAU.
Ampiainen!
Sa herjaat! Runoilu on lahja taivahainen!
LISE. Ois parempi, kuin että ruo'illasi täytät nuo taivaalliset, pois sun jättää kaikki nuo ainaiset soimaukset!
RAGUENEAU. Vaan ettet olla suo ees runojen! Kun niille halveksuntaa näytät…
LISE.
No mitä?