CYRANO.
No miksi
ma uskottelisin! Sen nenä vakuuttaako?
Ken uskottelee, hän näin suuren nenän saako?
Ääntään muuttaen.
Ma vuotan erästä. Näin varhain tulin siksi.
Mun täytyy hänen kanssaan saada yksin olla.
RAGUENEAU.
Ei… ei se nyt… kun runoilijat…
LISE, ivallisesti. Syövät hänet niin, hänet!… köyhdyttävät!
CYRANO.
Tällä permannolla
en silloin tahdo muita nähdä. Ymmärtänet!
Ma merkin annan sitten… — Mitä kello?
RAGUENEAU. Vain kymmentä yli kuuden.
CYRANO, istuutuen hermostuneesti Ragueneaun pöydän ääreen ja
ottaen paperia.
Kynä…?
RAGUENEAU, antaen hänelle kynän, joka on hänen korvansa takana. Tässä! Tää on joutsenesta!
MUSKETTISOTURI, suuriviiksinen, tulee ja sanoo jylisevällä äänellä.
Päivää!
Lise, menee vilkkaasti häntä vastaan.
CYRANO, kääntyen.
Kuka?