RAGUENEAU. Kerran sain jo teille kertoa… Hän mua hirvittää… vaan vaimoani… hm…
CYRANO, loitontaen Ragueneaun viittauksella.
Hst!… Kirjoitanko hälle?…
Ja pyydän…?
Itsekseen.
Mitä tehdä arkuudelle tälle?!
Heittäen pois kynän.
En tohdi puhua, en kirjoittaakaan!…
Ragueneaulle.
Mitä
lie kello?
RAGUENEAU.
Neljännestä yli kuuden!…
CYRANO, lyöden rintaansa. … sitä, mit' usein, hyvin usein, mietin… Tarttuen kynään. Aatteissani sen käsi sadasti jo paperille pani, Ja sanat hellät jäi mun sydämeeni soimaan, niin että tarvis on vain käydä kopioimaan. — Siis kirjoitan!
Hän kirjoittaa. — Oven lasien lävitse näkyy ulkopuolella kulkevien laihojen ja empivien ihmisten varjoja.
IV KOHTAUS
RAGUENEAU, LISE, Muskettisoturi, CYRANO pienen pöydän ääressä kirjoittaen. Runoilijoita, mustissa, tahraisissa vaatteissa, sukat syltyssä.
LISE, tullen Ragueneaun luokse.
Kas, eikös tuossa taas sun roskajoukkos tulle!
I RUNOILIJA, tulee sisään; Ragueneaulle.
Hei, kunnon runoveikko!
II RUNOILIJA, samoin; puristaa Ragueneaun käsiä.
Terve, terve sulle!