CYRANO.
Jokunen leivos?… Eikö?!
Ojentaa hänelle täysinäiset tötteröt.
Ehkä menisitte
nyt hetkiseksi!
SEURALAISNAINEN.
Mutta…
CYRANO, työntäen häntä ulos. Tulkaa vasta sitte, kun kaikki ootte syönyt!
Sulkee oven, kääntyy Roxaneen päin ja pysähtyy, lakki kädessä, kunnioittavan välimatkan päähän.
VI KOHTAUS
CYRANO, ROXANE, SEURALAISNAINEN, hetkisen.
CYRANO. Siunaan riemuisana ma tätä hetkeä, kun näen, että ette mua unhottanut, vaan mua joskus aattelette! Tulitte kysymään… puhumaan…?
ROXANE, joka on poistanut naamionsa. Ensin sana vain kiitokseksi siitä, mitä eilen teitte. Tuon hupsun, josta miekkailussa voiton veitte, on muuan suuri herra, joka minuun muka on ihastunut…
CYRANO.
Niin, de Guiche!
ROXANE, katsoen maahan. … mun miehekseni määrännyt… Ois kai pakko ottaa mun jos kuka!