CYRANO, kumartaen.
Siis kun ma silloin hiukan leikin miekkoineni,
ei tapahtunut se vain suuren nenän vuoksi.
Ei! Silmienne loiston tähden verta juoksi!
ROXANE. Ja sitten… tahtoisin… Vaan jotta tehdä voisin sen, mitä aion, taas ma olevani soisin kuin sisar teille… niinkuin lasna, silloin kuin me puistossanne juostiin leikein, kisailuin…
CYRANO.
Kotiini joka kesä silloin tulitte!…
ROXANE.
Puumiekoin taistelitte silloin urhon lailla!…
CYRANO.
Te kukka kutreissanne aina kulitte…
ROXANE.
Se oli leikin aikaa…
CYRANO.
Aikaa huolta vailla…
ROXANE.
Jos mitä pyysin, teitte aina riemuiten…
CYRANO.
Te lyhyin hamein silloin olitte Madeleine…
ROXANE.
Olinko kaunis silloin?