CYRANO.
Ette ollut ruma.
ROXANE. On mielessäni vielä moni tapahtuma, mi tuolloin sattui. Jos te haavan saitte milloin, ma muka äitinänne olin aina silloin ja sanoin ankarasti: Tarttuen Cyranon käteen. "Jokos taas sait haavan!" Vaikenee hämmästyneenä. Oh! Mitä?! Cyrano tahtoo vetää pois kätensä. Ei, mä katson!… Enpä luullut saavan nyt, tällä kertaa… — Mitä merkitsee tää tässä?
CYRANO.
Ma Neslen postill' olin hiukan leikkimässä.
ROXANE, istuutuu pöydälle, kastaa nenäliinansa vesilasissa.
Mun suokaa!…
CYRANO, istuutuen hänkin.
Oh, niin hellä, äidillinen, hyvä!
ROXANE.
Tää haavahan on oikein vaarallinen, syvä!
Sanokaa, kuinka monta oli teitä vastaan!
CYRANO.
Ei kovin monta. Ehkä sata ainoastaan.
ROXANE.
Mi… mitä!? Kertokaa!
CYRANO. Ei. Ensin kertonette te mulle sen, mit' äsken uskaltanut ette!
ROXANE, päästämättä hänen kättään.
Niin, äsken tosiaankin arvelutti mua.
Nyt lapsuusmuistoista oon saanut rohkaisua.
Mä lemmin…