CYRANO.
Siis hän kuuluu. — Mutta siitä viis! —
Nyt lemmenpaula hälle pian valmistuu!
— Vaan te…
SEURALAISNAINEN, avaten taustaoven.
Ne loppuivat.
CYRANO. Vaan jäihän pusseihinne runoja, tarkemmin jos katsahdatte sinne!
SEURALAISNAINEN.
Ah, niin…
Poistuu.
CYRANO. Te rakastatte puhetta, mi sois suloa, olis neron tulkki. Vaan jos ois hän tyhmä!
ROXANE.
Epäilyksen tuon jo kutrit poistaa!
D'Urfénkaan sankareilla niin ei voi ne loistaa!
CYRANO. Vaan ehkä sanoiltaan hän — kukapa sen takaa! — on yhtä ruma kuin on kaunis kutreiltansa!
ROXANE. Ei, — puheensa on niinkuin runoa! Se vakaa on uskoni!
CYRANO.
Niin, niin, kun viikset vain on somat,
niin silloin miehellä on taidot tavattomat!
— Vaan jos hän sittenkin ois tyhmä?…