ROXANE, jalkaa polkien.
Tosiansa!
Se kuolemani ois!
CYRANO, hetken kuluttua. Te kutsutitte tänne mun teitä kuulemaan. Vaan miksi mielestänne mun tämä tietää piti?
ROXANE. Sanottu on mulle, kaikk' että miehet teidän komppaniassanne lie Gaskonjasta…
CYRANO. Sekä ettei ketään tulle tuon joukon pariin, ilman ettei siellä panne he häntä tiukalle, jos vain ei Gaskonjasta hän ole. Niinhän?
ROXANE. Juuri niin. Ja senpä vuoksi mä hänen takiansa pelkäsin!
CYRANO, hammasta purren.
Ei syyttä!
ROXANE. Vaan silloin ajattelin: lähden teidän luoksi; kun teille puhun, ette pientä ystävyyttä te multa kiellä — te, jok' eilen olevanne näytitte voimakas ja suuri taidoltanne, kun pöyhkyriä kurititte! — vaan te hälle apua suotte.
CYRANO. Hyvä! Serkun ystävälle ma lupaan puolustaja olla!
ROXANE. Kiitos! Teihin ma aina kiintymystä tunsin.
CYRANO.
Niin, niin, meihin!