Rouva näytti vapisevalla kädellään sairasta poikaa ja vastasi: —
Voithan arvata; minä pelkään taudin mahdollisesti palaavan.
— Et sinä sitä ole itkenyt — sanoi mies.
— En muutakaan — rouva vastasi.
— Miksikä — kysyi Delli hetken päästä — et puhu minulle totta?
Katseensa oli niin tuima ja läpitunkeva, että rouva kokonaan hämmästyi ja vastasi äkkiä: — Norberto on pelannut.
Delli vaikeni hetkisen ja katseli Emiliota, joka turhaan koki keksiä keinoa estääkseen asiaa täydelleen ilmi tulemasta. Sitten kysyi Delli tyynesti vaimoltaan: — Kuka on sinulle kirjoittanut?
— Rouva Beisson.
— Miksikä salaat kirjettä minulta? —
Äiti raukka, joka rutisteli kirjettä kädessänsä, oli hämillään kuin pahantekijä, eikä enää voinut teeskennellä vaan vastasi: — Siksi, ett'en tahtonut mieltäsi pahoittaa. Olen jo vastannut kirjeesen. Aikomukseni oli olla tästä sinulle puhumatta. Mitä hyötyä siitä olisikaan? Sieltä tuli vain muutamia riviä. Olen sen jo polttanut — — — se on oikein totta.
— Anna kirje minulle — sanoi mies ja ojensi kätensä.