Sitten kääntyi hän pyssyratsuriin ja ärjäsi äänellä, joka ei myöntänyt vitkutusta: "Sano, mistä tulit sinä?"
Vanki rypisti silmäkulmiansa eikä vastannut mitään, mutta kysyjään loi hän läpitunkevan silmäyksen, joka ilmaisi tahdon lujuutta.
Sanaa sanomatta iski ryöväri nyrkkinsä hänen leukapieleensä, jotta ratinaa kuului, juuri kuin olisivat onnettoman hampaat musertuneet.
"No, joko nyt vastaat?"
Pyssyratsuri kallisti päätään ja antoi veren, joka täytti hänen suunsa, virrata maahan; sitten loi hän ryöväriin uuden silmäilyn, joka puhui järkähtämättömästä miehuullisuudesta, ja pudisti kieltävästi päätään.
Päällikkö puri huuliaan ja katseli tovereitansa väkinäisellä hymyllä, sitten pisti hän kätensä taskuun, otti sieltä kynäveitsen, avasi sen, repi rikki vangin paidan kaulan kohdalta alaspäin ja asetti veitsen hänen kurkkunielullensa. Uhri vavahti, kuin olisi jo veitsi häneen tunkeunut.
"Oh, älä pelkää!" ivasi ryöväri ja veti veitsellä suoran viivan kaulasta vyötäisiin asti. Onnettoman rinnalla näkyi punainen juova, joka pian täyttyi verellä, mikä sitten virtasi vaatteiden alta ja päältä maahan.
"Jo kait alkavat nyt silmäsi au'eta, vai kuinka?" huusi päällikkö villipetoa muistuttavalla äänellä.
"Kas vaan, kuinka veri virtaa!" sanoi toinen tovereista.
Vartioiva nuorukainen peitti käsillään kasvonsa.