Hän riensi nopein askelin ovesta ulos.
Kiireesti, sanaakaan vaihtamatta he menivät eteenpäin, kunnes pääsivät pitkän kadun päähän, astuivat erään valkoisen talon porttikäytävään ja pysähtyivät kauniin rautaristikon eteen, jonka takana levisi piha täynnä istutuksia.
Marco soitti kelloa.
Eräs neitonen tuli avaamaan.
"Täällä asuu eräs perhe Mequinez, eikö niin?" kysyi poika levottomasti.
"Asui", neiti vastasi, ääntäen italiankieltä kuin espanjaa. "Mutta nyt me asumme täällä."
"Ja mihin he sitten ovat muuttaneet?" kysyi Marco vavisten.
"Cordovaan."
"Cordovaan!" huusi Marco. "Missä on Cordova ja se henkilö, joka palveli heidän luonaan, minun äitini! Palvelija oli minun äitini. Ovatko he ottaneet äitini mukaansa?"
Neitonen katseli häntä ja vastasi: "En tiedä. Ehkä isäni voi antaa jonkinmoisia tietoja. Hän tutustui heihin ennen heidän poismuuttoaan. Odottakaa hetkinen!"