Hän riensi pois ja palasi kohta isänsä kanssa, joka oli kookas, harmaapartainen herra. Tämä katseli vähän aikaa genovalaisen pojan miellyttävää vartaloa, valkeita kiharoita ja kotkannenää ja kysyi sitten huonolla italiankielellä:
"Äitisi on genovalainen?"
"On", vastasi Marco.
"Hyvä, tämä genovalainen palvelija on seurannut heitä, sen tiedän ihan varmaan."
"Ja minne he ovat menneet?"
"Cordovan kaupunkiin."
Poika huokasi ja sanoi sitten kohtaloonsa nöyrästi alistuneena:
"No sitten minäkin lähden Cordovaan."
"Voi poika rukka", sanoi herra katsellen häntä säälien. "Cordovaan on täältä sata penikulmaa."
Marco kalpeni ja nojautui rautaristikkoon.