Sitten hän hitaasti nosti laukun selkäänsä ja poistui murtunein sydämin. Tässä kauheassa mielenliikutuksessa häntä vaivasivat tuhannet surulliset ajatukset. Mitä tehdä? Minne mennä? Rosariosta Cordovaan oli vielä kokonaisen päivän junamatka. Hänellä oli vain muutamia liiroja. Mutta kun niistä tämän päivän menot maksettiin, ei jäänyt juuri mitään. Mistä saada rahoja rautatielipun lunastamiseen? Hän osasi tehdä työtä! Mutta keneltä sitä pyytää? Rupeaisiko kerjäämään? Ei, ei. Tulla poisajetuksi, herjatuksi, nöyryytetyksi niinkuin äsken. Ei koskaan, ei koskaan, ennen vaikka kuolla!
Ja näin ajatellessaan ja tuota silmänkantamatonta katua uudestaan mittaillessaan hän tunsi rohkeutensa menneeksi. Hän heitti laukkunsa katukäytävälle, istui sille nojaten muuriin, ja kätki kasvonsa käsiinsä äänettömässä epätoivossa.
Ohikulkevat tyrkkivät häntä. Vaunujen tärinä täytti kadun. Muutamat poikaset jäivät suu avoinna töllistelemään häntä. Näin hän istui jonkin aikaa.
Yht'äkkiä eräs ääni sai hänet säpsähtämään, ääni, joka puhutteli häntä italiankielellä sanoen:
"Mikä sinua vaivaa, poika?"
Hän kohotti päätään, hypähti jaloilleen ja päästi kummastuneen huudon: "Te täällä!"
Se oli tuo vanha lombardialainen talonpoika, joka oli matkalla osoittanut hänelle ystävyyttä. Talonpojan hämmästys ei ollut vähempi. Poika ei antanut hänelle aikaa kyselyihin, vaan kertoi kiireesti kaikki vaiheensa. — "Nyt olen rahatta. Minun täytyy tehdä työtä. Voi, hankkikaa minulle jotakin tehtävää, jotta voisin saada kootuksi muutamia liiroja! Voin tehdä kaikkea, kantaa tavaroita, lakaista katuja, toimittaa asioita, työskennellä pellolla. Olen varsin tyytyväinen karkeaan leipään, kun vain saan niin paljon, että pääsen matkustamaan, että saan tavata äitini. Tehkää minulle se palvelus ja etsikää minulle työtä! Jumalan tähden työtä, muuten olen hukassa!"
"Kas niin", sanoi talonpoika, katsoen ympärilleen ja kynsäisten korvantaustaan. "Ikävä juttu! Tehdä työtä, se on pian kyllä sanottu… Katsotaanpa! Eiköhän olisi mahdollista täällä oleskelevien maanmiesten keskuudesta saada kootuksi kolmekymmentä liiraa."
Poika loi silmänsä häneen, ja toivo alkoi uudestaan elää hänen rinnassaan.
"Tule kanssani", sanoi talonpoika.