"Luulen ettei valinne ensinkään tarvitse olla niin ristiriitainen, jos kumpaiseltakin puolen koittaisitte toisianne ymmärtää", sanoi hän ja kiinnitti katseensa neitiin.
Juliette katsahti häneen kysyvin silmin. Hän ei ymmärtänyt, mitä nuori herra tarkotti.
"Nähkää, neiti Marchand! Te tulette toisesta maasta ja toisista oloista. Teidän kotomaassanne vallitsevat toisellaiset mielipiteet kuin täällä. Jos te tätä ajattelisitte, niin paremmin voisitte arvostella vanhempaini näkökantaa ja paremmin mukaantua siihen. Voisitte ehkä keksiä välittävän opetustavan?"
"Ja se tapa olisi?"
"Teidän täytyy tunnustaa, neiti Marchand", puhui nuori paroni edelleen, "että teidän mielipiteitänne, joita olette kotimaastanne mukaanne tuoneet, ei voi täällä meillä toteuttaa, olkoot ne teidän mielestänne kuinka oikeat ja hyvät tahansa. Siksi ovat meidän olot Sweitsin ja koko länsi-Europan oloihin verraten liian erilaiset."
"Kuinka? Eikö sitten kristillissiveellinen opetus ole joka paikassa sama? Eikö teillä opeteta: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi? Eikö teillä neuvota harmaapäätä kunnioittamaan? Eikö teillä uskota, että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä yhdenarvoiset, ettei toinen saa toista halveksia, ja ettei lähimmäisen oikeutta saa loukata? Sillä näiden periaatteiden tähden olen juuri paronin ja paronittaren puolelta saanut muistutuksia."
"Minä kyllä tiedän. — — — Mutta luulen kuitenkin, että meillä on sama kristillissiveellinen kasvatustapa kuin teilläkin, vaikka teoria ja käytäntö eivät aina seuraa toisiaan. Kristillissiveellisestä opetuksesta voi montakin kohtaa sovittaa meidän oloihin, mutta ei niin tarkasti kaikkia."
"Siveellinen opetus on siis muutettava olojen mukaan."
"Siltä näyttää, neiti."
"Näissä oloissa ei siis saa opettaa, että lähimmäistä tulee rakastaa, kunnioittaa eikä tehdä hänelle mitään vääryyttä?"