"Ja minkätähden pitäisi minun taipua tuohon puolinaisuuteen? Sentähden vain, että voisin tänne jäädä ja pitää paikkani? Ei, herra paroni! En ole niin itserakas enkä omanvoiton pyyntöinen, että sentähden tahtoisin olla uskoton tehtävälleni. Minun täytyy siihen saada kokonaan antautua taikka muuten erota."
"No täyttäkää sitten tehtävänne kuinka tahdotte, neiti Marchand", huudahti Herbert, "mutta karttakaa sellaisia asioita, jotka synnyttävät ikävyyksiä!"
"Mutta kuinka voin tietää, mikä tuottaa ikävyyksiä? Minulla ei ollut aavistustakaan, että kristillissiveellinen opetustapa tuottaisi pahennusta. Minun on vaikea joka kerta tutkia, mitä teidän vanhempanne sallivat, mitä eivät."
"Te tahdotte siis pysyä lujana päätöksessänne ja erota?"
"Niin."
Paroni Herbert Heidegg nousi ylös ja astui neidon luo. Lempein, tuntehikkain silmin hän tätä katseli ja punehtui hieman.
"Mutta jos minä teitä pyydän luopumaan päätöksestänne."
"Te pyydätte, herra paroni."
"Niin, neiti Marchand!"
"Mitä se juuri teitä liikuttaa, jos olen täällä tai en?"