"En tiedä, mutta minua vaivaa se ajatus, että eroatte täältä", sanoi paroni Heidegg syvällä, totisella äänellä. "Koittakaa nyt kuitenkin vielä jonkun aikaa tulla toimeen — minun tähteni, neiti Marchand!"
"Teidän tähtenne?"
"Niin! Meidän elämämme täällä maalla on muutenkin vähän yksinäistä, ikävää ja yksitoikkoista. Minulle on tuottanut suurta hauskuutta, kun olen saanut teidän kanssanne vaihtaa ajatuksia, vaikkakin me usein olemme joutuneet kiivaaseen väittelyyn, kun mielipiteemme ovat erilaiset. En tiedä, kuinka viettää vapaahetkiäni, kun ei teitä olisi. Neiti Marchand, minä pyydän teitä, jääkää meille, älkää vielä pyytäkö eroa!"
Nuoren miehen äänessä ja katseissa oli jotakin, josta Juliette loi silmänsä maahan ja jäi ajatuksiinsa. Hänellähän oli muutenkin niin hyvä sydän, ettei hän voinut pyyntöjä vastustaa, ja nyt hänen oma taipumuksensakin sai hänet suostumaan!
"Jos siten voin tuottaa teille mielihyvää, herra paroni", lausui hän, "niin voinhan koittaa ehkä kevääseen asti. Minulla muutenkin oli aikomus matkustaa ensi kesänä kotimaahani."
"Kiitän teitä tästä lupauksesta, neiti Marchand!" huudahti Herbert lämpimästi ja puristi Julietten hienoa, valkeaa kättä.
8.
MIINAN KOHTALO.
Kubja-Pritsin turha kosimisretki ja vielä enemmän Huntaugun Miinan äkillinen katoaminen synnyttivät koko kyläkunnassa suurinta huomiota. Kun kadonnutta morsianta oli koko kylässä turhaan etsitty, oli sulhanen puhemiehen kanssa kiroten ja sadatellen ajanut takaisin Huntaugulta ja hämmästyneet vanhemmat olivat jääneet suurimman surun valtaan.
Seuraavana päivänä alkoi kyseleminen ja etsiminen uudestaan, mutta kaikki turhaan. Pari ihmistä oli nähnyt Miinan iltapimeällä astuvan kiirein askelin pitkin vainiota, mutta he eivät olleet häneltä kysyneet, minne hän menee, eikä hän ollut kylässä missään talossa käynyt. Huntaugun Mihkel antoi asiasta vihdoin tiedon järjestyksen valvojalle. Mutta hänenkään tiedustelunsa ei tuonut mitään selvitystä. Miina oli kadonnut kuin maan alle. Suurinta sydänsurua tunsi Huntaugun emäntä. Hän itki yöt päivät, syytti itseään ja miestään kovuudesta, jolla olivat pakottaneet lastaan pakenemaan ja kuvitteli mielessään, kuinka Miinan ruumis löydettäisiin jostakin joesta tai järvestä ja tuotaisiin kotiin.