"Minulla on oikeus etsiä varkautta joka puolelta — sentähden olenkin moision kupias", vastaa hän ylpeästi.
Riihi-ukko jää hänen eteensä seisomaan ja katselee häntä veitikkamaisesti kiireestä kantapäähän.
"Prits, ne ehkä ovat sinun omat pussisi, jotka sinä viime syksynä unohdit pinoihin. — — — Olihan sinulla niitä toisinaan niin paljon, ettet kaikkia ehtinyt mielessäsi pitää."
Kubja-Prits — — — Kubja-Prits — ei sano mitään.
Kubja-Prits — kääntää puheen toisiin asioihin.
2.
VARTIJA, MISSÄ VITSAT?
Päivällisen jälestä toi kupias Völlamäen Päärnulle käskyn, että hänen piti ehtoolla tulla paronin puheille. Ja sen ohella hän heitti työmieheen ilkeän ilkkuvia katseita. Päärn ei lausunut kupiaalle mustaa eikä valkeaa, vaan huusi hevosille: "Vaolle!" ja kynti rauhallisena edelleen.
"Kuuletko, tänä ehtoona herran puheille!" Toisti Prits kähisevällä äänellä.
Kun ei Päärn nytkään mitään puhunut, näytti hänelle kupias selän takaa rusikkakeppiään ja alkoi tarkasti tutkia hänen kyntämistään. Mutta kyntäminen oli niin kunnollista, ettei työmiehen pahin vihollinenkaan keksinyt siinä mitään vikaa. Kubja-Prits läksi sen tähden kohta pois keppiä heiluttaen.