"Mikä hiiden ääri?" virkkaa joku joukosta. "Mitä sinä meille ääristä luet, lue alle pantu nimikirjoitus!"
"Ahaa — tuossa se on: si-sih-tee-ri V. B-u-t-But-k-o-w-Butkow."
Taas vieras allekirjoitus! Miehet käyvät yhä kiihkeimmiksi. Joku tempaa taas kirjan käteensä. Selaillaan lehtiä ja etsitään edelleen. Kirja kulkee neljännen ja viidennen käteen. Keisarin allekirjoitus ja täydellinen nimi puuttuu; todellakin. Vihdoin löytää joku seuraavan lauseen.
"Suuren Herra Keisarin käskystä on Viron Talonpoikain laki noudatettavaksi annettu." Ja toisessa paikassa: Suurin Herra Keisari on Valtioneuvoston täysistunnossa armollisimmasti vahvistanut ja voimaan pannut Viron Talonpoikain lain. Ja lopuksi: Suuri Herra Keisari on tämän läpikatsonut.
Tuo heitä vähän rauhotti, mutta täysin tyytyväisiä he eivät olleet.
Joku huutaa:
"Mutta missä on valtakunnan sinetti?"
Nyt alkaa tarkka sinetin etsiminen. Etsitään alusta, lopusta ja keskeltä — valtion sinettiä ei ole missään! Uusi hämmästys.
"Ei ole Keisarin allekirjoitusta eikä sinettiäkään!" huudetaan nuristen. "Mikä laki se on, jossa ei ole valtakunnan sinettiä."
"Kunnan vanhin, toitkohan vain oikeusmieheltä oikean kirjan kotiin?" kysyy Huntaugun Mihkel. "Ehkä hän pisti sinun käteesi jonkun väärän asetuksen."
"Ei niihin saksoihin ole luottamista", virkkoi Hallikka Mats nylkien.