"Mutta missä kymmenysmaksut?" huudahti Huntaugun Mihkel.
"Niin oikein — missä kymmenysmaksut?" toistivat toiset.
Jälleen pantiin päät yhteen ja alettiin tutkia.
"Kymmenyksistä ei myöskään puhuta mitään, ainoastaan vähemmistä veromaksuista. Nekin ovat siis poistetut."
Hetkeen aikaan ei puhuta mitään, katsotaan vain toinen toisiaan silmiin.
"No, sehän jo olisi vähän niinkuin paikallaan", tuumasi joku. "Mutta katsokaahan, ehkä löytyy vielä jotakin, josta saa vähän henkeään vetää."
"Katsokaa tarkemmin, eikö aputöistä ja kymmenysmaksuista puhuta toisessa paikassa", neuvoo Ojan isäntä, joka ei uskalla iloita ennen kun varmasti asian tietää.
Taas tutkitaan pykäliä, avataan yksi ja toinen kohta kirjasta — ei löydetä aputöistä eikä kymmenyksistä mitään. "Mutta jos se on poistettu, niin pitäisi siitä jotakin mainita", arveli kunnan vanhin, vaan hänelle vastataan "mitä siitä puhuu — mitä ei ole ylös pantu, se on poistettu!" Nyt miehet vielä tahtoivat tietää, kuinka veronmaksut ja kehruut olivat määrätyt; ehkä uusi laki siinäkin teki huojennuksia. Hetken aikaa kuluu, ennenkun lisälehdet D. ja E. löydetään kirjan viimeisiltä sivuilta. Sieltä nähdään, että molemmat verot ovat melkein entisellään.
Vihdoin katsotaan, mitä riihenpuimisesta on sanottu. Sitä selitetään viidessä kohdassa. Työ on hieman kevennetty ja työaika tarkemmin määrätty. Riihen puijalta ei enää vaadita koko vuorokauden yhtämittaista työtä, vaan annetaan hänelle välillä lepoaikaa. Jos työntekijä oli yötyössä, ei hänen tarvinnut puida kuin kolme riihtä viikossa.
Seuraavana iltana kokoontuivat perheenmiehet jälleen kunnan vanhimman luo. Sinne vietiin mukana kaikki parhaat lukijat ja uteliaina tutkittiin taas uutta lakia. Kyllä koitettiin löytää siitä vielä joku helpotus, mutta vaikka asetusta kuinka olisi selailtu, ei tullut sittenkään enempää.