Tönun Jyri[11] suostuikin tuumaan, ja toisena päivänä läksimme käräjiin. Mutta siellä sanottiin, ettei asia kuulunut pitäjän oikeuteen, vaan haakenrihterille.
Seuraavana tiistaina otin sijollisen työhön ja me läksimme Jyrin kanssa haagrehtiin. Mutta siellä sanoi oikeusherra minulle: "Minulla ei ole tänään aikaa sinua ottaa esille; tuossa on, vie tuo kirja moision herralle ja tule tulevana tiistaina uudestaan!"
Minä vein kirjan moision herralle. Siellä ei minulle puhuttu mitään. Mutta opman kysyi, oliko minulla sijainen työssä, kun itse uskalsin mennä oikeuteen.
"On minulla päivämies työssä."
Seuraavana tiistaina otin jälleen miehen työhön. Mutta varhain aamulla tulee kunnan vanhin meille.
"Noh, nyt lähdemme haagrehtiin."
"Mitä sinä sinne lähdet?" kysyin minä.
"Minä vien sen kirjan, jolla sinua huudetaan oikeuden eteen."
"Noh, lähdetään sitten! Kas, johan Tönun Jyrikin tulee!"
Mutta nyt rupesi minun nuori vaimoni itkemään ja rukoilemaan: "Rakas, kulta mies, älä mene, jää kotiin, he tekevät sinut vaivaiseksi!"