Nyt julmistui sydämmeni ja minä sanoin:
"Irrottakaa käteni! Minä en ole hevosen varas enkä miehen tappaja.
Laskekaa irti, kuolen kohta! Tuokaa minulle kylmää vettä!"
Sotamies toi vettä. Minä join kahden kämmenen välistä kuin karhu. Vesi hiukan rohkasi minua. Sen nähtyään rupesi oikeusherra uudestaan kuulustelemaan.
"Kuinka monen päivän työläinen sinä olet?"
"Seitsemän päivän työläinen."
"Kuinka sinä, häpeämätön, minulle vastaat?"
"Olen niinkin seitsemän päivän työmies! Minä teen maanantaista lauvantaihin kuusi päivää viikossa moisioon työtä ja minun naiseni tekee yhden päivän, se on seitsemän päivää."
"Sinun vaimollasi on lämmin tupa asua."
"Minun naiseni tekee alati perheenmiehelle työtä ja on ikäänkuin hänen palvelijansa."
Oikeusherra astui hetken aikaa edes takaisin, kädet puuskassa, silmät maahan luotuina; hän näkyi miettivän. Sitten astuu jälleen minun luokseni.