"Ei näytetty, enkä minä ole kuvernöörin oikeudessa käynytkään", nauroi Ants Veit. "Sen sanoin vain haagituomarille kiusaksi, että hän olisi ruvennut pelkäämään."
"No mitä hän siihen sanoi?"
"Kuka se oikeusherra oli?" kysyi haagituomari. "Tunnetko häntä?"
"En tunne. Siellä oli paljon oikeusherroja."
"Sinun pitää tuntea se herra."
"Mutta minä en tunne."
"Kyllä sinä tunnet, kun nahkoihisi saat — kyllä tuska avaa suusi!"
Kutsuttiin sotamies sisään. Tämä nosti rangaistuspenkin toiseen huoneeseen, vei vitsakimpun sinne myös ja jäi odottaen seisomaan penkin luo: nyt piti hänen työnsä alkaa. Herra käski minun riisua vaatteet yltäni ja virkkoi ilkeästi nauraen:
"Nyt saat selkäsaunan, kyllä se sinut tekee viisaammaksi! Sitten voit toisillekin puhua, kuinka hyvästi sinulle oikeutta jaettiin. Mene eteistupaan, siellä saat päätöksen!"
Siellä seisoi sotamies valmiina penkin ääressä, vitsakasa penkin vieressä maassa. Sotamies käski minun riisumaan vaatteet.