"Minä juuri läksin opmannin näkyvistä ja hän ei puhunut minulle sanaakaan", vastasin minä. "Odottakaa hiukan, minä riisun hevosen valjaista, sitten tulen heti!"
Mutta nyt astui vaimoni pihaan, näki kunnan miesten minun kanssani puhuvan ja kysyi:
"Mitä te meille tulitte?"
"Me tulimme tuomaan sanaa, että Antsin pitää tulla hakemaan sinun työtäsi moisiosta. Sinulle on määrätty kolme naulaa pellavia kehrättäväksi!"
"Eikös se ole sinulle kiusalla määrätty, kun rupesit oikeutta käymään ja toisten naisten päivätöitä poistamaan", virkkoi vaimo.
Olin riisunut hevosen valjaista ja vienyt syömään.
"Noh, lähdetään nyt, koska tahdotte! Mutta älkää tässä panko käsiäni rautoihin, vaimoni näkee ja rupeaa jälleen vinkumaan. Lähdetään etemmä!"
"Noh, lähdetään sitten."
Pääsimme lähelle moisiota.
"Noh, sitokaa nyt kiinni käteni!"