"Olin juuri nukkua."
"Noin vaatteissasi?"
"Niin. Sinä tiedät, että pelkäsin tätä yötä."
"Siihen sulla kylläkin oli syytä. Odota sinä hiiden hirtehinen, siellä!
Vahinko, pahuus vieköön, etten sinulle enemmän antanut!"
Ja jälleen välähti työmiehen silmissä tuo raivoisa, intohimoinen tuli.
Miina painoi ristissä olevat kätensä hänen rintaansa vastaan ja katseli häntä rukoilevin silmin.
"Vait, Päärn, vait! Sinä et saa täällä enää tehdä mitään! Sano ennemmin, mihin me nyt molemmat joudumme?"
"Sinullahan ei ole mitään pelättävää", vastasi Päärn. "Ethän sinä ole mitään pahaa tehnyt. Minä varmaankin saan selkäsaunan, mutta mitä siitä! Ei se ole ensimmäinen kerta."
Miinalle nousi vedet silmiin.
"Olitko sinä sitä vailla?" nyyhkytti hän. "Sano, mistä tulit sille päälle, että yöllä tulit tänne ja aloit tuota hakata? Mikä paha henki sinut tänne toi?"