Päärn vaikeni.
"Mitä sinä oikeastaan täältä hait? Mistä sinä tulit, kuinka pääsit sisään? Mikä sinun oli mielessäsi?"
"Näithän sinä jo, mitä varten tulin!" vastasi Päärn vihdoin kylmän, jäykän rauhallisena. "Tulin sisään akkunasta ja tarvitsithan sinä minun apuani. Kysy ennemmin, kuinka tuo toinen tänne sisään pääsi."
"En minä tiedä!"
Päärn otti kynttilän hellan nurkalta, meni ruokahuoneen ovelle ja alkoi tutkia sen lukkoa ja salpaa. Lukossa ei ollut avainta. Salpa roikkui ovipielessä. Nähtävästi olivat sen hennot osat jo ennen vialla, niin että ne vähällä työntämisellä saattoivat murtua.
"Miksi et pannut ovea lukkoon?"
"Olisin pannut, mutta en löytänyt avainta."
"Eikös avain ole aina kyökin puolella?"
"On."
"Avain on sitten aikaisemmin viety pois ja salpa murrettu. — — — Minä luulen, että tuo tuolla oli ansainnut selkäsaunansa. — — — Joko sinä nukuit, kun hän tuli?"