"Minä sanon, etten tiedä", virkkoi Miina äkkiä.
Päärn katseli häntä kiitollisena, mutta pudisti päätään.
"Se ei varmaankaan mitään auta", urisi hän. "Jos miehellä vielä vähänkin oli ymmärrystä, niin kyllä hän muistaa, kuka täällä oli, sillä näkihän tuo paholainen minut. Ja jos ei hän muista — eihän vieras tänne voinut tulla, sinun pitää sittenkin tunnustaa, kuka täällä oli."
"Mutta olisihan voinut olla varas."
"Eihän ole mitään varastettu."
"Mitä siitä, aikoi varastaa, mutta opman yllätti!"
Miina oli unohtanut itkunsa, pyyhkinyt silmänsä ja hänen kasvonsa osottivat vain kiihkeätä ja huolellista miettimistä, kuinka pulmasta selviäisivät. Päärnun kohtalo häntä liikutti.
"Mutta varas olisi lähtenyt pakoon eikä olisi ehtinyt ruveta isäntää pieksemään", sanoi nuori mies.
"Noh, eivätkös varkaat karkaa kiinni! Varkaat voivat tappaakin — etkö ole sitä kuullut! Olisi voinut tehdä vaikka opmannin ja minut kylmäksi! Ja hänellä olisi voinut olla tovereita ulkona."
"Mutta minkätähden sitten olisivat jättäneet sinut eloon ja juosseet pois varastamatta nuppineulaakaan?" kysyi Päärn, ja vasten tahtoaankin täytyi hänen nauraa Miinan tuumille.