"Tiedätkö", virkkoi hän vihdoin, "tuon kerron Tohverille ja tämä puhuu kouluneidille. Hän on hyvin armas saksa. Kyllä sitten kouluneiti ottaa nuoren herran tilille! Nuori herra on hänen peräänsä kuin hullu. — — — Se kyllä ei enää sinua auta", lisäsi hän, "mutta opman otetaan lujille. Mokomakin, hävytön valehtelija!"
"Minusta ei ole väliä", nyyhkyttää Miina. "Mutta Jumala tietää, mitä Päärnulle tehdään! Opman sanoi, että hän kädet sidottuna viedään haagioikeuteen, siellä pannaan rautoihin ja piestään kujajuoksussa. Ja sitten laitetaan elinkaudeksi autioon maahan!"
"Milloin hän sinne viedään?"
"Hän varmaankin jo on viety", vastasi Miina, joka ei tiedä, että Päärn vasta huomen aamuna sinne viedään.
Mai koettaa lohduttaa onnetonta. "Onko sitä kuultu, että ihmistä, joka ei ole ketään tappanut eikä kenenkään huonetta polttanut, lähetetään autioon maahan! Opman on varmaankin sanonut sen vain pelottaakseen sinua." — — — Silloin Miinakin onnekseen muistaa, että opman hänetkin oli uhannut laittaa haagioikeuteen ja Siperiaan, vaikka häntä nyt vain moision tallissa rangaistiin. Tuo häntä vähän rauhottaa Päärnun kohtaloa ajatellessaan.
Tytöt eroavat pian, sillä Mai pelkää rouvan häntä odottavan.
"Et suinkaan sinä tuollaisen luo enää jää?" kysyy hän vielä Miinalta.
Tämä pudistaa kiivaasti päätään.
"En, suoraan menen kylään, — pankoon pahakseen tai ei", vastaa hän.
"Isä tulkoon noutamaan kirstuni."
"Vahinko, ettei kouluneiti ole tänään kotona", valitti Mai. "Läksi Ada neidin kanssa eilen kaupunkiin. Mutta kohta, kun hän illalla tulee, laitan Tohverin hänen luokseen. Jos Päärnkin vielä on vaarassa, niin saa ehkä avun."