"Ottiko kipeää? Puhu toki!"
Nyt kääntyy Miina ja sylkäsee häntä suoraan silmiin.
Ilkeä kirous kuuluu kupiaan hammasten välistä, hänen nyrkkinsä kohoaa lyödäkseen, mutta vanha vahti, joka tuon kaiken on nähnyt, astuu kiireesti väliin.
"Jätä tyttö rauhaan", hän urisee. "Eikö hän jo ole saanut osaansa, vai mitä?"
"Mitä se sinuun kuuluu?" huutaa kupias.
"Mitä sinä tytöstä tahdot?" vastaa pahan näköinen ukko, jolla kuitenkin vielä on oikeudentuntoa sydämmessä. "Onko tuo nyt miehen työtä, ruveta rangaistua ihmistä vielä pilkkaamaan?"
Ja antaen Miinan edellään astua, lähtee hän tallista, mutta Prits seuraa kiroillen hiukan matkaa perässä. Sitten nähtyään vanhan paronin seisovan moision pihassa, kääntyy hän äkkiä syrjään.
Tiellä opmannin asuntoon päin tulee palvelustyttö Mai Miinaa vastaan. Tämä ei tahdo häntä ensin tunteakaan. Miinan kasvot ovat opmannin lyönnistä ja itkusta aivan turvonneet.
"Miina!" huutaa Mai vihdoin säikähtäen. Miina tarttuu hänen käteensä ja vetää hänet mukanaan. Hän on löytänyt ihmisen, jolle saattaa valittaa hätäänsä. He menevät moision puistoon, istuvat suuren lehmuksen alle penkille ja Miina kertoo tytölle onnettomuutensa.
Mai kuunteli ristissä käsin. Hänen kauniit siniset silmänsä, valkeat raittiit kasvonsa katselevat myötätuntoisina itkevää kertojaa.