"Kuule Ants! Minkätähden sinä helluntaipyhinä kirkkoherralle väärin selitit uutta lakia?"
"Kuinka minä väärin selitin?"
"Noh, sinä olit sanonut, että sen, jolla on yhdeksän tiinaa peltomaata, tulee tehdä 250 hevospäivää ja 250 miespäivää eikä muita päiviä ole yhtään. Sitä juttua puhutaan nyt koko maakunnassa." Minä vastasin:
"En minä kirkkoherralle mitään selittänyt — kävin itse kirkkoherralta selitystä pyytämässä, ja kirkkoherra sanoi mitä lakikirjan 127 pykälässä asiasta puhutaan."
"Ants, Ants", vastaa opman minulle, "älä rupea omaa nahkaasi kauppaamaan! On niitä voimakkaimpiakin miehiä kuin sinä. Kirkkoherra on sanonut, että sinä olit lakia niin selittänyt, ettei aputöitä enää olisi; tiedätkö Ants, jos nyt lähdet oikeuteen, niin uppoat kuin veteen! Niin sanoi Paunkylän herra. Tiedäthän itsekin, että Paunkylän herra nyt Triigin virkaa hoitaa haagituomarina. Kyllä hän tietää, mitä sinulle tekee."
"Huomasin kyllä, että hän minua rupesi pelottelemaan", puhui Ants Tertsius edelleen, "mutta olenko minä sitten niin arka mies, että heti häntä jalkain välissä vannon? — — Jo seuraavana päivänä läksin kaupunkiin. Lakikirja tietysti mukana. Luulin että sieltä jostain saisin venäjänkielisen kirjan, mutta en mistään."
"Mistä sinä sitä kävit kysymässä?"
"Maa-oikeudesta. Ei laskettu puheillekaan! Kaikki oikeusherrat ovat moision isäntiä — tekevät, mitä tahtovat. Yksi ärjyi: 'Sinä oinas, ethän osaa valtakunnan kieltä lukeakaan, mitä sinä venäjänkielisellä kirjalla teet?' — — — Läksin sitten lainauskassan palvelijalta neuvoa kysymään. Se oli myös vähän ylpeä herra. Vastasi ottavansa vain moision isäntiä puheilleen. — — — Eipä ollut sitten muuta kuin läksin omakielisine kirjoineni kauppiaan luo."
"No, mitä hän sanoi?"
Ants pudisti katkerasti päätään.