"Ei juuri mitään! Tuo mies teki niinkuin olisin pyytänyt häntä varastamaan tai varkautta suojelemaan. — — — Otan lakikirjan esille ja pyydän, että hän minulle selittäisi, mitä 127 pykälässä orjuudesta sanotaan. Hän vastaa:
"Vie pois! En minä tahdo loppuijälläni rautoja kantaa! En minä tohdi sinulle puhua yhtään sanaa!"
"No noh, tämähän on keisarin laki, miksi ei siitä siis tohdi puhua?"
"Jumalan tähden, ei sanaakaan! Suworowhan on kovasti kieltänyt, että jos koulunkäynyt mies sitä kirjaa kansalle alkaa selittää, niin hän saa olla raudoissa elinikänsä. Älä sinä koeta ketään saada itsellesi selittämään tuota kirjaa".[13]
"Ja silleen asia sitten jäikin?" kysyi Jyri.
"No niin! Tulin kaupungista niine hyvineni takaisin."
"Eikös ole paholainen irti!" sadatteli Uudentuvan perheenmies pettyneen näköisenä. "Laki on, mutta selitystä ei saa miltään puolelta! Juuri kuin olisi joku salainen asia!"
"Niin, niin", heilutti Ants päätään. "Saksojen käsi on raskas."
"No, mikä sitten nyt neuvoksi? Mitä Mahtran miehet ajattelevat?"
"Minut on kutsuttu maanantaiksi moisioon — herra on siellä", vastasi Sepän isäntä. "Saa nähdä, mitä hän sanoo. Miehet tahtovat vaatia uusia kontrahteja ja nyt ennen kaikkea päästä vapaaksi sonnanvedosta. Tulevat varmaankin tänä iltana minun luokseni jälleen ja tahtovat neuvotella."