Uudentuvan perheenmies katseli miettien maahan.
"Tiedätkö Ants", virkkoi hän sitten päätään nostaen. "Ota minut mukaasi vankkureillesi ja vie Mahtraan! Minä tahtoisin kaikin mokomin saada tietää, mitä teidän saksa huomenna sanoo. Huominen päivä menee kyllä taas hukkaan, mutta tuollaisessa säkissä eläminen ei myöskään ole mitään kehuttavaa!"
"Mielelläni", vastasi Sepän isäntä. "Vankkureissa on kyllä tilaa — olen vain nuoremman pojan kanssa kirkossa."
Jyri antoi äitinsä yksin ajaa hevosella kotiin ja lähti Antsin kanssa
Mahtraan. Huomenna aikoi hän sieltä jalkaisin palata kotiin.
Illalla tuli kunnan vanhimman luo hyvä joukko isäntiä koolle. Sekä heidän muotonsa että puheensa ilmaisivat jotakin synkkää ja kovaa uhkamielisyyttä. He kaikki olivat kauvan mietittyään itsekseen päättäneet torjua luonnostaan lihaan ja vereen juurtunutta orjallista pelkoa, ja astua saksojen kanssa mies miestä vastaan taistelemaan oikeuksiensa puolesta — itsepäisesti, järkähtämättömästi. Ja tuon rohkeutensa, lujuutensa ja kovuutensa perustivat he siihen tietoon, että laki on heidän puolellaan. Ei kukaan, ei saksakaan ollut selittänyt, että se olisi heitä vastaan, ja kun ei se ollut heitä vastaan, täytyi sen olla heidän puolellaan. Mutta kaikkia vastustivat saksat, vai soisivat he milloinkaan talonpojille hyvää!
Ei mitään uutta itse lakiin nähden neuvottelussa tuotu kuuluville. Varmasti päätettiin, että kaikki vastustaisivat sonnanvetoa. Osottaakseen tuntuvammin tuota vastustusta moision isännille, aikoivat kaikki huomenna yhdessä kunnan miehen kanssa lähteä isännän puheille. Mutta vanha arkuus palasi jälleen yön aikana, sillä kun Sepän Ants huomen aamuna teki lähtöä, seurasi häntä ainoastaan seitsemän isäntää. Kiihkeänä jäi Uudentuvan Jyri odottamaan heidän takaisintuloaan. —
Konstantin von Helffreich, Mahtran ja Piiumetsän herra, otti ainoastaan kunnan vanhimman puheilleen, kun hän vain tätä yksin oli kutsunutkin; toiset miehet jäivät moision pihaan odottamaan, mitä sanomia Ants heille toisi. Vähällä oli, etteivät hekin sisälle pyrkineet.
Sepän isäntä tapasi kirjoitushuoneessa moision herran ja opman Rosenbergin. Herra von Helffreichille näytti aika olevan kallis, sillä hän ryhtyi heti asiaan ja koetti mahdollisimman lyhyesti ja kiireellisesti selittää ajatuksiaan.
"Opman on sanonut minulle, että perheenmiehet ovat vaatineet uusia kontrahteja", alkoi hän. "Mitä uusia kontrahteja te vaaditte? Niitä voitte vasta sitten saada, kun maat ovat mitatut ja arvioidut." — — —
Kunnan mies koetti saada sananvuoroa, mutta herra ei antanut.