Se tapahtui perjantaina, 30 p. toukokuuta.
Seuraavana päivänä varhain aamulla ilmaantui Mahtran moision kupias kylään ja antoi perheenmiehille käskyn kohta tulla moisioon.
"Kuka panee vastaan," lisäsi mies, "sitä luvattiin niin piestä, että suolet tulevat maalle."
"Kutka ne pieksäjät sitten oikeastaan ovat?" kysyivät perheenmiehet.
"Saattehan nähdä! Ettekö tiedä, että sotamiehet eivät ole kaukana.
Haagiherran sydän on hirmuisen vihainen, kun ette menneet Habajalle.
Kylläpä hän pitää huolta pieksäjistä."
Miehet katsoivat kalveten toisiinsa.
"Tietääkö kukaan, missä Sepän Ants on? Kotoa en häntä löytänyt," kysyi kupias.
Ei tiennyt kukaan — ei ainakaan kukaan vastannut
"No kyllä hänen saunansa sitten tuliseksi lämmitetään!" huomautti kupias ja teki lähtöä, muistutettuaan vielä kerran perheenmiehiä tulemisesta.
Nämä seisoivat kauhistuneina koolla. He eivät nyt hetkeäkään epäilleet, ettei asia alkanut käydä vakavaksi, sillä hyväsydämisinkään haagituomari ei antanut itseään niin kovin pettää, ja nykyisestä oikeusherrasta Habajalla tiedettiin ettei hän ymmärtänyt leikkiä. Kirkkoherra ei tietysti ole lähettänyt armahduspyyntöä, kun eivät miehet olleet luvanneet noudattaa moision isäntien vaatimuksia.