"Mutta en ymmärrä, minkätähden meidän kartanon talonpojat ajattelevat vastustusta", huusi Juliette. "Minä arvelen, että heille uusissa asetuksissa ei vain suoda suuria huojennuksia, vaan että vielä vapaaehtoisesti on huojennettu heidän työ- ja maksukuormaansa." Gottlieb Lustig katseli suurin silmin neitoa.
"Miksi te niin arvelette?" hän kysyi.
"Sentähden, että moisio nyt on nuoren paronin hallussa, ja että hän itse sanoi talvella tahtovansa heti panna toimeen uudistuksia."
"Se ei ole tapahtunut."
"Ei tapahtunut? Kuinka se on mahdollista?"
Lustig kohotti olkapäitään.
"Te tiedätte varmasti, että meidän talonpojille ei ole suotu huojennuksia, että he tekevät työtä entisillä ehdoilla!"
"Tiedän, neiti Marchand!" vakuutti toinen vilkkaammasti kuin hän muuten oli puhunut. "Tiedän varmasti, että meidän talonmiehet kävivät vaatimassa uudessa laissa luvatuita huojennuksia, mutta ettei heidän toiveitaan täytetty."
"Keltä he niitä vaativat?"
"Molemmilta paroneilta."