"Minulla ei ole puhetaitoa, sentähden en keskustele mistään asioista toisten kanssa. Mutta mieleeni jää, mitä näen ja kuulen ja yksinäni ajattelen sitä."
"Siis olette talonpoikainkin asiasta paljon kuullut ja ajatellut?" nauroi Juliette somaa selitystä.
"Minä kyllä tiedän yhtä, toista. Mitä tahtoisitte kysyä, neiti
Marchand?"
Juliette uudisti kysymyksensä rauhattomuuksien syistä, ja Gottlieb
Lustig vastasi:
"Suoranaisia syitä on minun mielestäni vain yksi ainoa: liian raskas elämä."
Ja herra Lustig selitti Juliettelle lyhyesti, mutta havaannollisesti, sattuvin sanoin, mitä uusi laki talonpojille soi, mikä antoi aihetta epätoivoon ja epäilyksiin, millä tavoin talonpojat aikoivat moisiota vastustaa, mitä rauhattomuuksia tähän asti oli tapahtunut ja mitä apukeinoja sitä vastaan oli toimeen pantu. Juliette ei voinut olla ihmettelemättä, että tuo umpimielinen, näköjään koko ympäristölleen niin kylmä ja välinpitämätön henkilö, jota ainoastaan luonnontiede ja siitäkin vain yksi ainoa osa huvitti, nyt kerrassaan saattoi hänelle syrjäisistä asioista antaa niin asiallisen ja perusteellisen selityksen. Tuo mies näytti todellakin kasvattavan sisällistä ihmistään ainoastaan kuulemalla, näkemällä ja — vaikenemalla.
"Te olette varmaankin kuulleet", huomautti neiti Marchand, kun kouluherra oli lopettanut, "että meidänkin kunnan talonpojat tahtovat olla vastustajien joukossa?"
"Olen, paroni Heideggille on se ilmotettu."
"Perheenmiehet itse ovat sen tehneet?"
"Ei. Kuulin, että eräs vuokramies, joka kylässä on salainen ilmiantaja — hänen nimensä on Ristmäen Mihkel — on tuonut moisioon tietoja, mitä neuvoja perheenmiehet ovat pitäneet ja minkä päätöksen olivat tehneet!"