Pieni silmälasiherra punehtui kuin nuori tyttö, kun kouluneiti hänen kanssaan rupesi puhumaan. Juliette tiesi, että hän oli ujo ja harvapuheinen, mutta ilokseen sai hän herra Lustigilta aivan tarkkoja ja selviä vastauksia, ja niitä ei annettu hänelle ensinkään niin vastenmielisesti kuin hän oli pelännyt.
"Teitä huvittaa, neiti, meidän talonpoikain kysymys?" kysyi herra
Lustig.
"Huvittaa kyllä."
"Minä olen sen huomannut."
"Te?" kysyi neiti Marchand ihmetellen.
"Niin."
"Kuinka niin?"
"Minä kuulen paljon, kun puhun vähän. Olen siis kuullut teidän mielipiteitänne."
"Ja te itse? Te varmaankaan ette ota osaa tuollaisiin asioihin?"
Lustig kohotti olkapäitään.